Liikunta auttaa lapsen kehityksessä
12.6.2009 | Blogi
Suomalainen lapsi liikkuu liian vähän ja syö epäterveellisesti. Lause, joka on tullut tutuksi jo useana vuotena. Valtiovalta teki oikein suositukset lasten liikkumisesta, jotta huomaisimme heidän liikkumattomuutensa: kaksi tuntia päivässä hikiliikuntaa! Käsi sydämelle, kuinka monen lapsi tekee sen joka päivä?
Omani kirmaavat helposti tunnin, mutta kaksi menee jo tarkistuslaskennan puolelle.
Entä kun lapsi kuuluu johonkin eritysryhmään. Muun muassa kehitysvammaisten lasten kohdalla puhutaan siitä, miten tärkeää liikkuminen ja toiminta on lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Motorinen kehitys auttaa myös ymmärryksen kasvussa. Mitä liikkumattomuus tekee normaalille lapselle ja hänen ymmärrykselleen?
Tilastot tietävät kertoa, että erityislasten määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenen aikana. Kaikki eivät suinkaan ole saaneet selkeää diagnoosia. Koska itse olen hurahtanut liikuntaan, en voinut olla ajattelematta, voisiko liikkumattomuus olla yksi syy monien joukossa aiheuttamaan erityisryhmien kasvua. Sen ainakin tiedän, että on diagnostisoituja keskittymishäiriöitä, joita voitaisiin hoitaa liikuntaa lisäämällä.
Tähän kysymykseen liittyy hyvin läheisesti koululiikunta. Tiedän, että koululiikunnan lisääminen on monien huulilla ja useat poliittiset ryhmittymät ovat myöntäneet tuntilisäyksen tarpeen. Mutta mitään ei ole tapahtunut, vaikka kansakunnan toivot rappeutuvat jo ennen yläasteelle pääsyä.
Mikä on 40-vuotiaan matemaatikon tuottavuus, jonka selkä on tohjona ja lihaksistosta ei tietoakaan? Yhteiskuntamme tarvitsee monenlaisia tekijöitä, mutta sen rakenteet eivät kestä, jos hoiva-ala ylikuormittuu.
Äideillä ja isillä on tuhannen taalan paikka, miettiessään lastensa harrastuksia. Toiveita ja haaveita on varmasti monilla. Hienoin, kehittävin ja tulevaisuudessa ehkä tuottavin ei aina ole kaikista paras. Tärkeintä mielestäni on ottaa huomioon riittävän monipuolinen toiminta. Kehon ja mielen tasapainoinen harjoittaminen, niin että ilolle, riemulle ja onnistumiselle annetaan mahdollisuus.
Perheen yhteinen tekeminen voi olla vastaus harrastusten jatkuvuudelle. Kimppaharrastusten kautta perheiden yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa ja omalta osaltaan koko perhe voi hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ja joskus pieni pakkokin on paikallaan, sillä ilman pakkoa lapsi ei näe rajojaan. Jos lapsi rajoja kokeillessaan vahvistuu ja löytää läpi elämän kestävän harrastuksen, olemme vanhempina onnistuneet, biologisen perimän lisäksi, antamaan hyvät eväät aikuisuuteen.
Lasten liikunnallisten harrastusten jatkuvuuteen sijoittaminen on sijoitus tulevaisuuteen.
Ringa Junnila